Ensimmäinen teksti

Tästä se lähtee, toivon mukaan.. 😁 Ei oo pitkään aikaan ollut punaista lankaa blogin kirjoittamiseen, niin ei oo tullut kirjoiteltua mitään näin ollen. Nyt, kiitos LIFW kotihaasteen, taisin sen keksiä.

Matkasta, mistä tulevaisuuden minäni viesti kertoo. Syön paljon lääkkeitä tällä hetkellä, ja 2/3 ainakin niistä on kipulääkkeitä/kipukynnyslääkkeitä. Eli toisin sanoen lähes kaikki lääkkeeni ovat oireen hoitoa varten, ei syytä.
Reumassa mulla on kaksi lääkettä, jotka menee syyn hoitoon. Astmaan ja kilpparin vajaatoimintaan on syytä hoitavat lääkkeet.




Mutta sitten se fibromyalgiani. Fibromyalgian syyhyn ei ole lääkehoitoa, ja sen syykin omalla tavallaan on aikas arvoitus lääketieteelle vielä. Sen ominaisin oire on laaja-alaiset kivut ympäri kehoa, joille ei löydetä mitään fysiologista syytä, eli esimerkiksi vaikka kudosvaurio, nivelrikko tai muuta vastaavaa. Toinen huomattava oire on väsymys, uni, joka ei palauta kunnolla. Hermosto on herkistynyt tuntemattomasta syystä kipuaistimuksille, ja normaalit asiat, vaikkapa venyttely, sattuu. Tuosta syystä välillä tekisi mieli tehdä välihuomio, jos joku sanoo, ettei tää venytys saa sattua, että tota joo, mä en venyttelisi ollenkaan, jos se ei saisi sattua.. 😇 Tietenkin mä tiedän omasta kehostani, milloin tosiaan homman nimi on venyttely, millainen sen aiheuttama kipu on. Se vaikeuttaa myös jos mietitään liikkeitä, jotka vaatii kestävyyttä/toistoja enemmän, tajusin juuri. Tarkoitan sitä, että kun lihas alkaa väsyä, toiselle se tulee "vain" epämielyttävänä tuntemuksena. Mun keho tekee siitä kivun kokemuksen, ja siksi keho myös antaa helpommin ns. periksi. Vaikka miten tiedän kivun olevan harmitonta, niin aivot tulkitsee sen silti kivuksi, ja alkaa toimia sen mukaan jossain vaiheessa.

Fibromyalgian hoito on säännölliset elämäntavat ja mahdollisimman vähän stressiä. Jälkimmäisestä kipupolin lääkäri kylläkin sanoi, että se on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki nuo asiat ovat kuitenkin täysin saavutettavissa, ja ovathan ne paljon paremmin jo nyt kuin vuosi sitten. Esimerkkinä muun muassa & vähän kärjistäen puhuttaessa unesta; viime vuonna tuskailin että MIKSI pitäisi nukkua 7-8 tuntia yössä, nyt kartoitan koko ajan niitä asioita, MITEN saan tuon 7-8 tuntia unta & laadukasta sellaista. Liikaakin varmasti. Tiedän jo, että keskittyminen on avainsana, kun puhutaan mun unesta. Iltarutiineissa muo auttaa eniten ne asiat, missä keskittyminen on yhteen asiaan. On se sitten kirjan lukeminen ja/tai sen kuunteleminen, jonkun hömppäsarjan katsominen ja/tai musiikki. Tuon takia sosiaalinen media on myrkkyä mun aivoille illalla, vaikka miten luulenkin vielä aivan liian usein, ettei olisi. Psykoterapeutti käytti noista musiikin kuuntelusta ja näin ees päin hienompaa sanaa, en ees muista sitä, mutta suurin piirtein niin, että aistimusta hyödyntävä keino.
Liikunnan tiedän, että se helpottaa mun kipuja todella paljon. Paras lääke ikinä niihin, päihittää opiaatitkin 100-0.

JOTEN; tiedän askelmerkit ja aikataulun tavoitteeseeni, joten tuumasta toimeen! Tuo viesti tulevaisuuden minältä, sen pohjana oleva kuva puhuttelee muo todella paljon. Polku on aurinkoinen ja selkeä, kuin vertauskuvana että mulla on olemassa jo oikea polku tavoitteeseeni tiedossa, mun pitää vain seurata sitä nykyistä enemmän, ja se tarkoittaa unesta, syömisistä, liikunnasta ja palautumisesta huolehtimista, omasta hyvinvoinnista huolehtimista oikeasti numero ykkösenä. Musta se aurinko toimii vertauskuvana myös sille, että mulla on paljon huikeaa apua tuolla polulla. Blogi toimii mulle sekä tilivelvollisuutena että kanavana purkaa asioita matkan varrella. Toimia tavoitteeni mukaan, eikä yliajatella asioita.