Ei voida vangita
Sama voima syntymästä asti sun mukana
Sinä olet elämä sitä ei voi kukaan viedä
Kun seisot peilin edessä, muista hymyillä
Sama voima syntymästä asti sun mukana
Sinä olet elämä sitä ei voi kukaan viedä
Kun seisot peilin edessä, muista hymyillä
Jos menneisyyden haamut seuraa aina mukana
Opetellaan tanssii niiden kaa
Vaik pimeys kuinka koittais repii maailmaa
Sinä oot sinä oot elämä
Pidä aina lähellä ihmiset joista välität
Niiden kanssa yhdessä selviät
Kuka saa sut nauramaan
Mikä saa sut innostumaan
Meil ei oikeesti oo täällä liikaa aikaa
- Mikko Harju Sinä olet elämä
Noi sanat on neroutta! Hyvin monella tapaa. Tää teksti kuvaa sitä, miten haluan oppia tanssimaan menneisyyden haamujeni kanssa & hyväksymään tiettyjä puolia itsessäni (siitä kiitos ihmisille, joita on ympärilläni).
Tekstin otsikko on 'Tunnustuksia'. Se liittyy erityisherkkyyteen, jonka ehkä viimein suostuin itselleni myöntämään, että olen sellainen. Inhoan sinänsä tuota sanaa, se jotenkin.. Kuuntelen äänikirjaa Vahvuutena herkkyys, sen kirjoittaja on Taina Laine. Kyseisessä kirjassa sanotaan hyvin, että tuo termi ei ole mitenkään paras kuvaamaan asiaa. Siinä on liian alleviivaava sävy. Mulla on vielä pari tuntia kuunneltavaa kyseistä kirjaa, oon päässyt siinä vähän yli puolen välin. Se on kuitenkin ehdottomasti paras kirja, mitä oon lukenut/kuunnellut erityisherkkyydestä. Moni muu kirja mun mielestä alleviivaa liikaa asiaa, ja tekee siitä silleen jotenkin.. Vastakkainasettelu on liian vahva sana asiaan, eikä se ole sitä, mutta niitä kuunnellessa on tullut fiilis, että yhteiskunnan pitäisi muuttua, ettei itse voisi tehdä mitään auttaakseen itseään. Onhan se totta, että yhteiskunta on aivan liian suorituskeskeinen, ja tehty eksoverteille ihmisille, jossa introvertti ja herkemmällä hermostolla varustettu ihminen on vaikeuksissa jaksamisen kanssa. Mutta yhteiskunta on mitä on, ja Vahvuutena herkkyys antaa työkaluja, ehdotuksia, miten selviää yhteiskunnassa erityisherkkyytensä kanssa.
Kun kuuntelin tuota kirjaa, tuli mulle elävästi kuva päähän siitä, miten esimerkiksi paikan päällä töissä (kun sinne joskus saa luvan yliopistolta mennä paikan päälle..) löytyy yhdestä kerroksesta aula, jossa on pehmeät tuolit, hiljaisuus ja rauha, miten siellä saan rauhoitettua oloani. Aikasmoisen hyvä paikka tosiaan sille, että pitää tauon siellä, eikä meluisassa ala-aulassa tai kahvihuoneessa. Silmät hetkeksi kiinni, hengittämistä syvään. Puhelimen jättäminen työpisteelle äänettömänä/täysin mykkänä, ettei se edes värise.
Etätöissä se olisi piipahtaminen ulkona, vaikka joogamatto mukaan ja istumaan nurmikolle. Metsä alkaa lähestulkoon takapihalta, joten tarvittaessa voin mennä sinne, etsiä kivan kannonnokan tai vastaavaa ja hengitellä siellä. Samoin siinä, että puhelin jää sisälle.
Etätöissä se olisi piipahtaminen ulkona, vaikka joogamatto mukaan ja istumaan nurmikolle. Metsä alkaa lähestulkoon takapihalta, joten tarvittaessa voin mennä sinne, etsiä kivan kannonnokan tai vastaavaa ja hengitellä siellä. Samoin siinä, että puhelin jää sisälle.
 |
Sitten ehkä se tunnustus-osuus. Kyllä mä oon pitkään tuon asian tiennyt, ja sitä miettinyt, että olen erityisherkkä, ei se yhtäkkiä vaan valjennut mulle jossain tilanteessa. Päälle tulee se, että fibromyalgian takia hermosto on herkempi, niin olen halunnut ehkä ns. piiloutua sen taakse tässä asiassa. Tarkoitan sitä, että yritän puskea läpi jaksamiseni kanssa aivan liikaa, miettien aivan liikaa sitä, miten pitäisi jaksaa, ollen siinä suoritusmoodissa. Tiedän keinot rauhoittaa mun hermostoa, mun täytyy, mä saan käyttää niitä, saan olla helpommin kuormittuva vaikkapa hälystä, melusta ja näin ees päin, siinä ei ole mitään väärää. Vertailu toisiin ei ole järkevää, monestakin syystä, ja silti silläkin rasitan itseäni, aiheuttaen stressiä. Se on myös sille apinalle päässä, joka syöltää tekstiä, etten riitä tällaisenä kuin olen, kiertoreitti syöttää tuo sama asia, kritisoimalla kehoani miksei se vaikkapa palaudu niin hyvin kuin haluaisin tai/ja miksi kehoni laittaa stopin aikas nopsaan, jos menen jaksamiseni yli.
Suorittaminen on ollut mun suojamuuri yläaste- ja lukioaikana kiusaamista vastaan, siksi se istuu niin tiukassa mussa. Siksi menen vieläkin liian usein vähän liian aaltoilevasti yli- ja alivireen kanssa. Siksi myös mun pitää ja saan harjoitella sitä, että pienin askelin pääsen siitä pois. Onhan tuo mun suorittamismentaliteetti, perfektionismi, yliajattelu jo paljon päästäneet irti muo otteestaan jos miettii vuoden takaiseen verrattuna.
Pidän todella tärkeänä sitä, että osaan nyt myös sanoittaa asiat ja ymmärrän miten mun mieli toimii. Se varmasti auttaa esimerkiksi ensi viikon keskiviikkona, kun menen työterveyspsykologin luokse miettimään työstressiä. En muista koska menin ensimmäistä kertaa hänen vastaanotolleen, 2017 vai 2016, mutta joka tapauksessa, en todellakaan tuolloin osannut sanoittaa asioita kuten nyt. Nyt on enää oikeastaan kyse siitä, että uskaltaisin luottaa kehooni ja itseeni, siihen, että tiedän parhaiten itse vaikkapa sen, miten mun kannattaa rakentaa etäpäivä, että jaksan tehdä työt & tulee kuitenkin palautumishetkiä päivään.
Some on myös asia, jonka oon joskus ottanut niin sanotuksi pakokeinoksi, kun stressaan liikaa tai vaikka väenpaljous Kampissa tai keikalla yleisössä ahdistaa. Oikeastihan se some vain ruokkii kumpaakin, stressiä ja ahdistusta. Tuosta syystä kuitenkin some pitää otteessaan, ja tuossakin auttaa harjoittelu. Otan puhelimen viereen kirjan & vihkon, johon voi kirjoittaa, ja harjoittelen valitsemaan stressaavissa, ahdistavissa tilanteissa kirjan tai kirjoittamisen sekä hengitän syvään. Jos olen bussissa tai Helsingissä muuten haahuilemassa, niin silloin hengittämisen syvään ja vaikka kaupan rauhalliseen välikköön hakeutumisen.
Mulla on itselläni tässä vastuu, vastuu siitä, että harjoittelen noita edellä mainittuja asioita, jotka parantavat palautumistani, untani ja sitä kautta kaikkea.
Mulla on itselläni tässä vastuu, vastuu siitä, että harjoittelen noita edellä mainittuja asioita, jotka parantavat palautumistani, untani ja sitä kautta kaikkea.
Kyyneleitä tyynyllä heräät öisin itkemään
Painajaiset silmistä ei aamun koittoon häviä
Päiväkirjan sisällä yksinäinen elämä
Etsii ulospääsyä vuosien labyrintistä
Mulla ei oo taikavoimia
Mutta voin laulaa jos se helpottaa
Autiosaarelle vierees istuisin
Ja oisin sulle se ihminen
Jolle voi purkaa koko sydämen
Kaiken kokemasi vääryyden
Pidä kiinni itsestäsi tiukemmin
Jokainen päivä on sun arvoinen
Oman huoneen lattia tuntuu liian tutulta
Kun koulun jälkeen kotona makaat kivun vankina
Ja vuodenajat vaihtuvat kunnes jonain iltana
Sun päiväkirjaan kirjoitat mä selvisin, oon vapaa
Kyyneleitä tyynyllä heräät öisin itkemään
Painajaiset silmistä ei aamun koittoon häviä
Päiväkirjan sisällä yksinäinen elämä
Etsii ulospääsyä vuosien labyrintistä
Mulla ei oo taikavoimia
Mutta voin laulaa jos se helpottaa
Autiosaarelle vierees istuisin
Ja oisin sulle se ihminen
Jolle voi purkaa koko sydämen
Kaiken kokemasi vääryyden
Pidä kiinni itsestäsi tiukemmin
Jokainen päivä on sun arvoinen
Oman huoneen lattia tuntuu liian tutulta
Kun koulun jälkeen kotona makaat kivun vankina
Ja vuodenajat vaihtuvat kunnes jonain iltana
Sun päiväkirjaan kirjoitat mä selvisin, oon vapaa
Kyyneleitä tyynyllä heräät öisin itkemään
Painajaiset silmistä ei aamun koittoon häviä
Päiväkirjan sisällä yksinäinen elämä
Etsii ulospääsyä vuosien labyrintistä
Mulla ei oo taikavoimia
Mutta voin laulaa jos se helpottaa
Autiosaarelle vierees istuisin
Ja oisin sulle se ihminen
Jolle voi purkaa koko sydämen
Kaiken kokemasi vääryyden
Pidä kiinni itsestäsi tiukemmin
Jokainen päivä on sun arvoinen
Oman huoneen lattia tuntuu liian tutulta
Kun koulun jälkeen kotona makaat kivun vankina
Ja vuodenajat vaihtuvat kunnes jonain iltana
Sun päiväkirjaan kirjoitat mä selvisin, oon vapaa
Kyyneleitä tyynyllä heräät öisin itkemään
Painajaiset silmistä ei aamun koittoon häviä
Päiväkirjan sisällä yksinäinen elämä
Etsii ulospääsyä vuosien labyrintistä
Mulla ei oo taikavoimia
Mutta voin laulaa jos se helpottaa
Autiosaarelle vierees istuisin
Ja oisin sulle se ihminen
Jolle voi purkaa koko sydämen
Kaiken kokemasi vääryyden
Pidä kiinni itsestäsi tiukemmin
Jokainen päivä on sun arvoinen
Oman huoneen lattia tuntuu liian tutulta
Kun koulun jälkeen kotona makaat kivun vankina
Ja vuodenajat vaihtuvat kunnes jonain iltana
Sun päiväkirjaan kirjoitat mä selvisin, oon vapaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti